Taivassalosta jatkettiin matkaa Kustaviin, jossa pysähdyimme syömään Villa Volteriin. Jälkiruuaksi lapsille jätskit ja torimyyjältä tuoreita vihanneksia. Kustavissa olisi muuten ollut menossa Volter Kilpi viikko, mutta emme jääneet kuuntelemaan Alastalon salissa.
Tie Taivassalosta Kustaviin oli varsin raskas ajaa mäkisen taipaleen ja suuren liikenteen vuoksi. Ehkä järkevintä olisi ollut lähteä alunperin Kustavista, mutta toisaalta Turusta Velkualle ja Taivassaloon oli todella hienoja maalaismaisemia.
Yhteysaluksen lisäksi matkustimme hetken matkaa lossilla.
Ja lopulta vielä suuremmalla yhteysaluksella Vuosnaisista Åvaan. Täällä olikin pyöräilijöitä varsin paljon liikkeellä.
Brändöstä olimme varanneet majoituksen Granbergin mökeistä. Yöpymismökki piti varauksen mukaan olla vapaana, mutta emäntä soitti ja sanoi, että joutuukin majoittamaan meidän isompaan taloon. Åvassa selvisi, että sekään ei onnistunut, joten heidän täytyi lähettää meidät saareen!
Lapsille liivit päälle, tavarat kyytiin ja menoksi. Lökholmen paljastui saaren nimeksi myöhemmin ja se sijaitse n. 5 minuutin venematkan päässä pääsaarelta. Sinne me sitten jäimme, vähän pölmistyneinä -paratiisisaarelle. Aurinkopaneeleilla sai valoa, kaasu lämmitti jääkaapin ja puut saunan. Mikäs oli siellä ollessa!!! Kuusi hehtaaria "pihaa" vain omassa käytössä.
Lapset olivat innoissaan päästessään pumppaamaan vettä saunaan ja juomavedeksi. Puuceen käyttö ei ollut ihan yhtä ihastuttavaa, mutta siitäkin selvittiin. Lintujen lauluja, kukkasia, metsämansikoita riitti. Kaikki olivat sitä mieltä, että tänne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa. Runsaasti lukemista, muutama puhdetyö ja pelejä mukaan. Ehkäpä sitä ei ihminen juuri muuta tarvitsi. Vilja tosin oli sitä mieltä, että vene pitäisi olla...
Näkymä mökin portailta rannan suuntaan. Grillata emme valitettavasti ehtineet ja ei kyllä olisi ollut mitään grillattavaakaan, kun tuli hieman yllättäen tämä mahdollisuus.
Lasten kanssa kävimme tutkimassa saarta.Kalliot jatkuivat toisella rannalle, sieltä poimimme metsämansikoita lautasellisen. Hirvi saarella asustaa, mutta sitä emme nähneet, kuten emme myöskään yhtään kyytä (lasten harmiksi, Katin onneksi).
Isäntäpariskunta tuli hakemaan meidät klo 11. Ehkä me palaamme sinne vielä joskus, veneen kanssa.
Lähtösataman venevajoja.
1 kommentti:
Oli kiva kuulla matkanne etenemisestä! Harmi, ettei ollut kyitä eikä grilliin mitään (muutakaan) laitettavaa ;)
Säät on ilmeisesti olleet aika suotuisat!?
Hyviä matkapäiviä teille!
Lähetä kommentti