tiistai 17. heinäkuuta 2012

Luonnon helmassa

 Pyöräretkeily lasten kanssa on haastavaakin, mutta on siinä omat etunsa. Pyörämatkustaminen ylipäänsä on normaalia autoilua haastavampaa, mutta toisaalta myös antoisaa. Vaikka ekologinen jalanjälki on näin pienempi, niin täytyy tunnustaa, ettei se ole pyöräilymme syy. On hyvä välillä haastaa itsensä... 

Pyöräilyn parasta antia on luonto. Samat paikathan sitä autollakin toki näkee, mutta pyöräillessä ehtii katsomaan niitä tarkemmin. Toki joka paikkaan ei voi pyöräillessäkään pysähtyä, koska silloin perille pääseminen saattaa kestää. 

Etenkin Vilja on kovin kiinnostunut kukista. Hän suunnitteli jo alkavansa keräämään omaa kasviota. Harmi vain, kun ei tullut yhtään kasvi kirjaakaan mukaan, kun kumpikaan meistä aikuisistaakaan ei ole mikään kasviasiantuntija. Toivottavasti pojasta (tyttärestä) polvi paranee. Kuvat on otettu Canonin peruspokkarilla, joten kuvanlaatu ei kaikilta osilta ole paras mahdollinen. Eikä niitä ole mitenkään muokattu.

 
Koiranputki?

 Harakan tms muun kello

 Villiruusu Paratiisisaarella

 ???

Orvokki

 Metsämansikoita Lökholmenista poimittuna

 "Isä"joutsen Paratiisisaaren (oikeasti Lökholmen) rannalla

 Jokin kivikkokasvi, hassut pulleat punaiset lehdet ja tällaiset kukat. Bomarsundin tornin luona kuvattu.
 Ruusu

Ahvenanmaalainen etana. Näitä oli tiet täynnä, kunhan vähän satoi. Suurimmat n. 15cm:n mittaisia. Ja lapset olivat innoissaan! Jokaisen kohdalla olisi pitänyt pysähtyä ja siirtää niitä pois tieltä, etteivät jää alle ja liiskaannu.
 Muutama kotilokin nähtiin. Tämä nostetttin myös syrjään...

Otso etanaa ihastelemassa...
 

Brändössä näimme kolme auton alle jäänyttä kyytä, joista yksi oli ihan musta.  Ja äidille tiedoksi, ne eivät edellenkään herättäneet sympatioitani käärmeitä kohtaan! Yksi ihan lituskaksi ajettu rantakäärme nähtiin Eckeröön ja Maarianhaminan välissä. Onneksi emme nähneet eläviä käärmeitä!

Peltokasveja tunnistan vähän paremmin ja niitä yritän lapsille opettaa. Perunaa, sipulia, rypsiä, kauraa, ohraa, vehnää, vähän ruistakin nähtiin. Ja tänään Otson kauan kaipaama maissipelto.

Lintujen tunnistuksessa olemme vieläkin huonompia, noloa. Joutsenia nähtiin jonkin verran poikasineen...Muitakin vesilintuja, mutta niiden tunnistus jää heinäsorsan asteelle. 

Tänään näimme myös pienen pieniä rupisammakoita kymmenittäin tiellä. Niitä ihmeteltiin kanssa pitkään ja hartaasti. Lapset loppujen lopuksi tykkäävät ihan yksinkertaisista perusasioista!

1 kommentti:

Malli45 kirjoitti...

Kasvikirjaan tutustumiseen on tosiaan aihetta!
Jos tuo on koiranputki, niin sata kertaa isonnettuna ;)
Kissankello on tuo kellokukka.
Pari uutta juttua näissä kertomuksissa paljastunut...
Pitää ruveta keräämään Viljalle kasvistoa; varmaan on jotain matkapuristimiakin olemassa...