torstai 12. heinäkuuta 2012

1.päivä Turusta Velkualle

Perheemme tavat tuntevat arvaavat ettemme ihan kukonlaulun aikaan päässeet matkaan. Mutta puoliltä päivin oli kaikki pakattu kyytiin ja eikun menoksi.
 Netistä olimme hiukan katselleet sopivaa pyöräilyreittiä Turun halki vaikka kyseessä on mieheni kotikaupunki... Ensin Aurajoen varteen, sieltä  Pansion kautta Naantalin suuntaan. Aurajoki oli helppo rasti, mutta Pansioon emme koskaan päätyneet vaan pikatien varteen pyörätielle. Sielläkin oli yllättävän kauniita maisemia.

Naantalissa pistäydyimme vanhassa kaupungissa, se on kyllä aina yhtä hieno paikka. Lasten toiveesta pysähdyimme syömään kahvilassa, jonka pihassa oli pomppulinna.


 Ensimmäinen miljoonista ylämäistä, jotka ovat Naantalin ja Velkuan välillä oli heti keskellä Naantalia, Kuparivuori. Minä ja lapset jouduttiin kävelemään osan matkaa, mutta Seppo painoi tavaralastin kanssa huipulle saakka. Mutta olihan sieltä hienot näkymät! Presidentti Niinistökin näytti olevan Kultarannan maisemissa kesän vietossa.
 Jossain Merimaskun tienoilla oli jättiläislokki pienten poikastensa kanssa.

 Vilja, perhosten lumooja. Oliko niin suolan tarvetta vain mitä, kun sinisiipi viihtyi Viljan sormella vaikka kuinka kauan.


Perille Velkualle pääsimme lopulta 54km:n pyöräilyn jälkeen. Päivä oli tosi raskas, koska reitin varrella oli mieletön määrä ylämäkiä. Oli siellä alamäkiäkin ja niissä nopeutta oli suurimmillaan melkin 45km/h. Teersalossa piipahdimme ruokakaupassa ja suuntasimme sitten Meriharakka nimiseen majoituspaikkaan. Huone on aivan yhtä mahtava kuin kuvissa näkyy. Maisemat ovat aivan upeat! Tänne voitaisiin tulla uudestaankin, vaikka joskus viikonlopuksi, mutta autolla... Ainoa puute on oman suihkun ja saunan puuttuminen. Mutta emäntäperheen suihkua saa käyttää vapaasti.

 Seppo rankan päivän jälkeen.


 Muurinpohjalettuja paistettiin kalliolla. Oli vain vähän kiire, kun haluttiin vielä päästä käymään vieressä Palvan saaressa. Jouduttiin paistamaan letut turhan kuumalla pannulla, joten niistä tuli varsin mustia...

 Vaihdettiin pyörät lossiin ja apostolin kyytiin ja piipahdettiin Palvan saaressa kesäpäivien ensiapupäivystyksistä tutuksi tulleen Villen kotona. Villen vaimokin tuli tervehtimään ja totesi, että me ollaankin tavattu ennenkin... v-90 Katinalan raamattuopiston peruskurssilla. Niin se on pieni maailma.


 Heillä on silkkikanoja Otto-kani, joka luulee olevansa kana. Otosta on ollut juttua yhdessä jos toisessakin lehdessä ja MTV3-loppukevennyksessä. Valitettavasti Oton kuvasta tuli ihan epätarkka. Nyt ei Otto ollut hautomispuuhissa, mutta sitäkin se harrastaa. Kanalassa oli ihan pieniäkin tipuja.

 Pihalla oli myös mäyräkoiraperhe. Kaksi suloista pentua ja äiti. Lasten unelmapaikka muutenkin, oli trampoliinia, keinua, puumajaa ja leikkiseuraa. Valitettavasti oli kiirehdittävä takaisin lossille.

 Takaisin tullessa napattiin mukaan pizzat paikallisesta ravintolasta Wanhasta salakuljettajasta. Kylläpä maistuivat hyviltä auringonlaskua ihaillessa.


Lapset nauttivat kallioilla hyppimisestä. Vilja sanoi olevansa vuorikauris ja loikki kyllä siihen malliin, että äidin sydän läpätti. Päivän sää oli ennusteista piittaamaton. Aamun sade vaihtui lähtiessä pilviseen ja parani Velkuaa kohden mahtavaksi auringonpaisteeksi.
Huomenna matka jatkuu aamuvarhaisella (yhteysalus lähtee klo 8.15) kohti Taivassalon Hakkenpäätä ja Kustavia.

1 kommentti:

Malli45 kirjoitti...

Mukavalta, mutta raskaalta kuulostaa!
Hienoa, että sää uhmaa tiedoituksia!
Hauskoja ja elämyksellisiä matkoja!

Onpa vaikea todistaa, etten ole robotti; ekassa ei ole kuin vivoja...