Villa Augustus, Dortrecht

Meidän huoneemme piharakennuksen päädyssä

 Netistä siis löysin mielenkiintoiset nettisivut ja varasimme sen pohjalta majoituksen matkan varrelta. Paikka oli aivan mielettömän upea, ainakin omasta mielestäni. Alunperin korkea torni on ollut vesitorni ikkunoineen kaikkineen. Siitä oli tehty hotelli ja vanhasta pumppaamorakennuksesta ravintola-kahvila-myymälä. Niiden väliin jäävä piha oli muutettu upeaksi puutarhaksi, jonka antimia ravintolassa tarjoiltiin. Pihassa oli ainakin kolme kasvihuonetta, joista yhdessä kasvoi tomaatteja, toisessa viinirypäleitä ja kolmas oli sitruspuiden talvikoti.

Näkymä huoneen ikkunasta/terassilta

 Puutarhassa riitti myös ihmeteltävää. Miten moneen eri muotoon omena- ja päärynäpuita voikaan kasvattaa. Hollantilaiset muutenkin näyttävät harrastavat muotoon kasvatettuja puita. Lähes kaikkien talojen etupihassa on vaakasuoraan kasvatettu rivi lehtipuita.

Jos joskus suunnittelet matkaa Hollantiin, käy ihmeessä Villa Augustuksessa. Yöpymisen hintakaan ei ollut ollenkaan kohtuuton. Toki jos tykkäät luksuksesta ja kimalteesta, niin et ehkä tykkää. Mutta rosoisesta

Puutarhaa, takana ravintolarakennus

Villa Augustus, vanha vesitorni

 Tuolla tornin ylimmässä kerroksessa olisi kiva asua... Olisi toki kiva tietää millaisia huoneita taloon on muutenkin rakennettu, ovatkohan hyvinkin loft-tyylisiä???

Ravintolan kattokruunu

Ravintolan sali

 Ruokalista ei ollut kovin pitkä. Keittiö toimi avokeittiö periaatteella,. on siinä kokeilla vähän paineita.... Pyrkivät mahdollisuuksien mukaan käyttämään oman pihan tuotteita tai lähiruokaa. Iltasella paikka oli täynnä ja päivälläkin, kun lähtöä teimme, niin kahvittelijoita alkoi jo olla paljonkin. Ihmiset selvästi tulivat myös ihastelemaan puutarhaa.

Kahvila-myymälä

Vilja tutkimassa myymälän aarteita

Myymälässä olisi ollut ostettavissa kaikkea ihanaa... Onneksi pyörällä matkaaminen vähän rajoittaa suurimpia ostohimoja.

Aamu sinänsä ei valjennut kovin mukavasti muuten. Otso heräsi seitsemältä janoon, kakisteli sen kuuloisesti, että luulin hänen oksentavan. Tunnin kuluttua nukahti uudelleen ja aamupalalla oli kalpea. Lopulta oksensi pari kertaa ja nukahti jälleen. Taas oli mietittävä mitä tehtäisiin. Seuraavana päivänä pitäisi jo olla huvipuistossa reilun 60 km päässä... Huone oli luovutettava puolilta päivin, seurasimme Otson vointia siihen saakka ja päätimme lähteä jatkamaan matkaa, koska oksentelu ei jatkunut. Pari kertaa Otso yökki, mutta ei kunnolla oksentanut. Nukuttuaan yhdet päiväunet heräsi "omana itsenään" ja totesi: Jumala paransi minut jo nyt.
Kyllä on vanhempana vaikeaa välillä päättää mikä on lapselle parhaaksi. Nyt meni onneksi näin päin... Tämä on niitä matkustamisen "iloja".


Pyöräilyn kannalta päivä oli varsin helppo. Ajoimme Dortrechtistä Dongeniin. Maas-joen yli menimme valtavan pitkää (ja pelottavaakin) siltaa pitkin. Sen jälkeen ajoimme maaseutumaisemissa pitkän aikaa. Kilometrejä kertyi 48. Dongenista olin varannut huoneen/huoneet Hotel Villasta, joka oli pieni ja viihtyisä hotelli myöskin.