sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kohti lentokenttää

Hienon huvipuistopäivän jälkeen oli aika suunnata pikkuhiljaa kohti lentokenttää. Schipholiin on matkaa n. 112km. Matkan pituus tosin riippuu täysin ohjelmasta millä sitä lasketaan. Aika paljon käytimme hollantilaista pyöräilysivustoa. Sen reitit ovat kauniita, mutta toisaalta hivenen pidempiä kuin aivan suorin reitti.
Koska hotellihuoneen hintaan kuului kahden päivän lippu huvipuistoon, lähdin lasten kanssa vielä pikareissulle. Parhaaseen laitteeseen oli jo kamalan pitkä jono, joten sinne emme voineen mennä, mutta parissa laitteessa kerkesimme käydä ja piipahdimme myös nukkuvaa prinsessa Ruususta katsomassa.


Hotellin aamupalallakin oli lapset huomioitu monin tavoin. Kananmunat tarjoiltiin jätskitöttöröissä, pienet pannukakut oli koristeltu huvipuiston teemakuvin. Sämpylöitä ja leipiä oli joka lähtöön, tuoreista hedelmistä oli tehty salaattia. Mutta yksi piirre hollantilaisissa aamupaloissa ihmetyttää. Maassa, jossa viljellään miljoonittain tomaatteja, kurkkua ja salaattia, ei tarjoilla vihanneksia aamupalalla.

Olimme valinneet seuraavaksi majapaikaksemme hotellin Goudasta, sinne olisi n.70km matkaa. Reitti oli erittäin kaunis. Päivällä paistoi aurinko, mutta iltaa kohden alkoi taivaalle kertyä tummia pilviä. Onneksi vältyimme pahimmilta sateilta. Viimeisen tunnin pari vähän sataa tihuutti. Matkalla oli kaksi joen ylitystä lossilla ja kolmas vesibussilla. Muuten ajoimme lähinnä maaseudulla, joko viivasuoraan peltojen poikki tai kanavan reunaa seuraten.

Päivä oli varsin pitkä, koska aamulla olimme lähteneet niin myöhään huvipuistossa pistäytymisen vuoksi. Gouda on kaunis, vanha hollantainen kaupunki. Kävin hakemassa hotelliin jotain ruokaa, sekin on muuten yllättävän vaikeaa... Ruokakauppa oli menny kahdeksalta kiinni. Paikalliset syövät "kevyttä" naposteltavaa lounaaksi, kuten kaikenlaisia rasvassa uppopaistettuja, leivitettyä lihoja ja ranskalaisia. Mutta illalla he syövät tietysti paljon hienommin. Sain siis etsiskellä hetken aikaa ennen kuin löysin "pikaruokapaikan".

Aamulla tutustuimme hiukan Goudan kaupunkiin. Kuuntelimme vanhan kirkon kaunista kellonsoittoa, joka soi hyvin heleänä ilmeisesti sekä tasalta että puolelta. Lisäksi oli sunnuntai, joten jumalanpalveluskellotkin saattoivat soida. Hotellin sisäpihan aita oli kiinni toisessa kirkossa, josta kuului myös todella iloista ja mukavaa ylistystyyppistä musiikkia. Olisi ollut kiva mennä mukaan, mutta kello oli jo sen verran paljon, ettei sinne ehditty. Goudan torilla on todella upea kaupungintalo, se on kuin prinsessasatulinna.

Pikkuhiljaa aloitimme viimeisen etappimme, matkan kohti lentokenttää. Emme viimeisenä iltana saaneet nettiyhteyttä toimimaan, joten emme saaneet tarkkaa mittaa loppumatkalle, mutta arviolta sen piti olla n. 45-50km. Katsoimme kartasta kauniin näköisen reitin ja sellainen se olikin. Päivän ainoa haittapuoli oli kova tuuli, joka noin puolet matkasta oli suoraan vastainen tai ainakin sivutuuli.

Lentokentällä nyt olemme, Yotel-nimisessä hotellissa, jossa emme itseasiassa saisi olla... Olin varanut täältä huoneet jo kauan sitten, mutten ilmeisesti lukenut tarpeeksi hyvin kaikkea pienellä präntättyä. Tämä on siis transit-alueella ja tarkoitettu kai vain "international"-lennoille. Mistä ihmeestä voi tietää, että Schengen-alue ei ole sitä??? Onneksi olivat passintarkastuksessa ystävällisiä ja lupasivat meille pääsyn tänne. Oikeastaan vain siksi, että mukanamme oli pienet lapset.

Aamulla haetaan pyörät säilytyksestä, ne on jo pakattuna kolmeen pahvilaatikkoon. Mennään check in:iin ja lennetään Suomeen. Kone lähtee klo 10.55 paikallista aikaa. 10 päivää on mennyt käsittämättömän nopeasti ja kaikki kotiasiat (lue työasiat) ovat jääneet unholaan. Todellinen irtiotto arjesta. Arki kyllä koittaa keskiviikkona klo 8.30, kun Viljalla alkaa ensimmäinen koulupäivä ikinä.

1 kommentti:

Malli45 kirjoitti...

Nopeasti matka on täältä katsottuna mennyt!
Paljon olette nähneet, kokeneet ja polkeneet!!!
Tervetuloa/menoa kotiin!