Harmituksen harmitus

Ei ole vaijerilukoista mihinkään...

Ensimmäiset tunteet olivat aika epäuskoisia. Illalla kaikki kolme pyörää olivat vielä nätisti paikoillaan, aamulla keskimmäinen eli Sepon pyörä oli kadonnut. Lukot olivat nätisti katkaistu isoilla pihdeillä. Mielenkiintoista, että kaksi muuta pyörää oli jätetty. Ei ollut varkaille Viljan uusi, hieno pyörä kelvannut, kuten ei munkaan vanha maastopyörä. Tilaustyötä? Täytyy todeta, että eivät paikalliset turhaan pyöriensä paksuilla kettingeillä kiinni laita. Harmittaa vain se, että ensinnäkin jätettiin pyörät ulos. Ne olisivat mahtuneet hotellihuoneen parvekkeellekin. Alunperin hotellia varatessani meillä ei ollut tarkoitus ottaa omia pyöriä mukaan. Myöhemmin tiedustelin, onko niitä mahdollista saada jonnekin sisään. Vakuuttivat tämän olevan rauhallista aluetta, mutta ei sellaista taida täällä Amsterdamissa ollakaan... Lisäksi olisi pitänyt luottaa ainoastaan U-lukkoihin, se nimittäin oli jäänyt ehjäksi.


Nyt on kaksi jäljelle jäänyttä pyörää parvekkeella ja kärry huoneessa. Pyörän mukana meni kärryn kiinnityskappale, sen metsästäminen on huomisen aamun suurin murhe. Netistä löysin muutaman nettikaupan, joissa niitä pitäisi olla. Yhdessä on jonkinlainen näyttelytila, mutten ole varma voiko sieltäkään ostaa niitä suoraan. Hotellin omistajaperhe on todella upea, ilman heitä olisimme jo varmaan hypänneet seuraavaan lentokoneeseen ja tulleet takaisin Suomeen. Hotellin "vanha" isäntä lupasi huomenna soittaa kyseiseen kauppaan ja hakea kiinnikkeenkin, jos sen sieltä vain saisi. Hän harrastaa moottoripyöräilyä ja käy mielellään hakemassa osat lähikaupungista Nijkerkistä. Täytyy vain toivoa, että kiinnikkeen sieltä saisi, muuten matkanteko taitaa loppua ennen alkuaan.

poliisioperaatio: kuolleet sorsat

Sepolle kävimme jo alustavasti varaamassa vuokrapyörän. Ei kylläkään ihan vastaa menetettyä, mutta kai sillä tarvittavat kilometrin päästelee menemään.

Maittava evästauko Vondelparkissa papukaijojen laulua

kuunnellen

Puolet päivästä meni netissä asioita selvitellessä. Toisen puolen vietimme kaupunkiin tutustuen. Vondelparkissa kävimme eväsretkellä. Menomatkalla Vilja huomasi kuolleen sorsan lammessa, paluumatkalla poliisit olivat juuri eristämässä kyseistä aluetta ja huomasimme siellä loppujen lopuksi kolme kuollutta lintua. Olisiko joutunut jotain myrkkyä vai tappavaa levää?
 

Viljan otos haikarasta

Puistossa näimme myös papukaijoja ja pienen haikaran. Otso sai täysosuman pulunkakasta. Mutta eväät olivat maittavia. Ei sellaisia valmissalaatteja vain Suomesta saa...

Pienen leposession jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan. Kävimme siellä pyörävuokraamossa ja rautatieasemalla. Raskaan päivän päätteeksi päädyimme syömään jotain tuttua ja turvallista: BigMacia! Lasten loppuilta sujui leppoisasti KungFu Pandojen kanssa leikkiessä. Ne olivat siis Happy Mealin leluina.

Jännityksellä odotamme aamuyhdeksää ja hotellin "vanha"isännän soittoa, saako palan sieltä ja pääsemmekö jatkamaan matkaa.

Päivä 2

ei ala yhtä mukavasti. Oikea sanoa on KATASTROFI. Kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että Sepon pyörä on varastettu. Tässä nyt sitten ollaan. Mietitään mitä tehdään. Jostain syystä pyöräkaupat ovat maanantaisinkin kiinni...

Ensimmäinen päivä

Poseerauksia Amsterdamin tyyliin

Aloitimme päivän hotellin aamiaisella, jonka "vanha" isäntäpari oli kattanut. Hotelli on pieni, joten omistajilla on aikaa keskustella kaikkien asiakkaiden kanssa. Vilpittömästi voimme suositella hotellia kaikille omilla jaloillaan kulkeville. Hotelliin johtaa nimittäin jyrkät portaat, hissi kuuluu sarjaan maailman pienimpiä ja huoneisiin vievät portaat ovat vielä jyrkemmät kuin aulaan tulevat. Mutta omistaperhe on aivan ihana. Tutustuimme myös heidän söpöön koiranpentuunsa ,Tommyyn, ikää16 viikkoa, pieni, pörröinen, lyhytkuonoinen. En ole koskaan nähnyt sen näköistä koiraa. Tiedä sitten, onko joku paikallinen rotu vai sekarotuinen, täytynee huomenna kysyä. Vilja heti ihastui siihen ja haluaisi samanlaisen.

Aamupalalla tarjoiltiin myös paikallista herkkua: pannukakkua. Oli  kyllä suomalaisittain lettu. Paistettu rasvassa ja päällä runsaasti tomusokeria, nam!

Suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaakin ennen Amsterdamiin tutustumista ja päätimme jatkaa matkaa sunnuntaina kohti Leideniä, vanhaa yliopistokaupunkia.

Taiteilija työssään

Yllä Vincentin maalaus, alla Viljan piirros

Ensimmäinen kohteemme oli Van Gogh-museo,joka on vain korttelin päässä. Lapset eivät oikein jaksaneet keskittyä, Vilja halusi nähdä Auringonkukat, joista innostuikin sitten piirtämään kopion. Sillä välin me vanhemmat kiersimme vuorotellen loput museosta. Varsin mielenkiintoinen oli Vincentin elämä, tosin surullinen. Mutta hän siis päätti 26-vuotiaana ryhtyä taiteilijaksi, vaikka ei edes tiennyt osaisiko maalata...

Kanaaliajelulla

"asunto"laiva, olisikohan tuollaisessa kiva asua?

Museosta jatkoimme matkaa kanaaleja pitkin. Ostimme liput Amsterdamia kiertävään vesibussiin ja tutustuimme siitä käsin kaupunkiin. Pistäydyimme Central Stationilla, mutta valtavan ruuhkan ja ihmispaljouden vuoksi palasimme äkkiä takaisin vesibussiin. Lapsilla alkoi olla jo virtaa riittävästi, joten seuraavaksi etapiksi valitsimme Oostpark-puiston, josta ajattelimme löytyvän leikkipuiston. Ja olihan siellä...Lapset ovat lapsia, he nauttivat eniten leikkimisestä.

Amsterdam on kyllä kumma kaupunki. Kävelimme (Otsokin!) puistosta takaisin hotelliin lähes 3km emmekä löytäneet kuin yhden japanilaisen ravintolan. Koko päivän aikana silmiimme osui yksi ainoa ruokakauppa. Minneköhän ne ovat ne piilottaneet??? Onneksi hotellin läheltä, melkein Louis Vuittonin kauppaa vastapäätä löysimme ihan hyvän ravintolan.

Kukkatori jäi valitettavasti saavuttamatta ja taitaa olla, ettei meistä ihan parhaita Amsterdam-faneja tullut.

Kuvat eivät nyt suostu latautumaan, yritän myöhemmin uudestaan.

Amsterdam, dam, dam

Täällä sitä ollaan. Amsterdamin museokorttelissa, kivenheiton päässä Van Gogh-museosta Hotelli Fitassa. Langattoman netinkin sain toimimaan...

Helsinki-Vantaalla, tavarat juuri autosta purettuna

Päivä on ollut varsin pitkä, mutta sujunut kuitenkin yllättävän hyvin. Helsinki-Vantaan lentokentällä purimme autosta kaikki tavarat ja pakkailimme niitä sitten uudelleen... Tuossa kuvassa taitaa olla koko tämän hetkinen maallinen omaisuutemme.

Lentokentällä oli kamala ruuhka, lähtöselvityksessä taisi vierähtää toista tuntia. Pyörien, tavaroiden ja lasten kanssa jonottaminen ei ole maailman mukavinta puuhaa.

Siellä meidän pyörät odottaa koneeseen pääsyä...

Lentomatka meni loistavasti. Otso meinasi nukahtaa jo lähtörullauksen aikana, mutta sai silmänsä auki nousun ajaksi. Nukkui kuitenkin varmaan puolet matkasta sen jälkeen. Onneksi viereinen penkki oli tyhjä. Viljan kanssa pelailtiin koneesta saatua Fia/Lido-peliä.

Amsterdamin kentällä vähän jännitettiin minne ja missä kunnossa meidän tavarat tulee. Sepon pyörästä oli takarengas melkein irti, mutta mitään suurempia vahinkoja ei ollut tavaroille sattunut. Melkoinen tovi meni, että saatiin kaikki kamat pakattua, pyöriin polkimet, renkaat täyteen ja vihdoin viimein tullista läpi. Muutamia ihastuneita katseita saatiin...

Matka lentokentältä hotelliin sujui hyvin. Reitti oli selkeästi merkitty, lupaavaa esimakua maan pyöräilykulttuurista. Ainoastaan reitin  alkupäätä lentokentän pihasta jouduttiin kysymään. Lisäksi meillä on todella hyvä opaskirja mukana, jossa on selostettu reitit hyvin tarkasti. Matkaa tuli 14km, aikaa meni 54 minuuttia.

Lentokentällä koneeseen pääsyä odotellessa

Ensimmäiset lampaat, kanaalit ja ankat on nähty. Samoin tuulimylly ja jokilaivataloja.Hämmästyttää miten näin pienessä maassa voi asua 16 miljoonaa ihmistä ja silti peltoja, puistoja ja vesistöjä on paljon. Ehkä meillä Suomessa todellakin asutaan harvassa...
.
Ensi vaikutelma hotellista on todella loistava, ei meitä ole koskaan ennen kädestä pitäen toivotettu tervetulleeksi!!! Huone on tilava, toki valitsin suurimman mitä löytyi, mutta se on silti kohtuuhintainen. Ei varmasti turhaan ole tripadvisorissakaan loistavasti pärjännyt. Tein pikaisen visiitin Amsterdamin humuunkin, kun lähdin etsimään jotain iltapalaa. Se ei ollutkaan kovin helppo rasti, aikalailla piti kävellä, jotta löysin pienen kioskin, josta sai muutaman hedelmän ja vettä. Aamulla sitten hyvällä ruokahalulla aamiaiselle ja kohti uusia seikkailuja. Huominen päivä vietetään tutustumalla Amsterdamiin. Suunnitelmissa on ainakin Van Gogh-museo, kanavaristeily, kukkatori ja leikkipuisto.

Schipholin lentokentällä

Yritän huomenna lisätä muutaman kuvan. Oli tänään sen verran hidasta, että paras joutua nukkumaan.

Lähtö lähenee...

Huomenna olisi sitten lähtö edessä. Pyörät on jo auton katolla, pyöräkärry auton perässä ja osa tavaroistakin. Periaatteessa lähes kaikki on pakattu. Tosi vähällä yritetään tulla toimeen (ja pakkokin)  ja nyrkkipyykkiä pestään vähintäin joka toinen päivä.

Aamulla täytyy vielä vähän siivoilla, tyhjentää kompostori, kastella kukat ja kerätä vadelmia etteivät pääse maahan putoilemaan. Puolen päivän aikaan sitten startataan miehen työpaikan kautta kohti lentokenttää.

Appivanhemmat ovat tulossa meille hoitamaan kissoja ja kotia lomamme ajaksi. Hyvä, ettei jää talo tyhjäksi.

kokeilua

Istun Turun Kupittaan seikkailupuistossa, kun lapset kiipeilevät veistoksissa. Lähtöpäivä lähestyy, tänään pitäisi katsoa tavarat kasaan ja huomenna pakata. Saa nähdä miten mahtuvat kyytiin...
Kokeilen kuinka retkikertomuksen teko onnistuu kännykällä. Saattaa kyllä olla,että otamme miniläppärin mukaan. Langaton nettiyhteys toivottavasti löytyy hotellista tai ainakin McDonaldsilta.

Varustautumista

Pikku hiljaa alkaa olla retkivermeet kunnossa. Kävimme shoppailemassa pyörälaukut viikko sitten. Mukaan tarttui Ortliebin City-mallin takalaukut.  Olivat Partioaitassa 20% alennuksessakin. Lisäksi ostettiin saman valmistajan tankolaukku .Loput tavarat olisi tarkoitus mahtua pyöräkärryyn Otson seuraksi.

Lentokonetta varten hommasin pari isoa "rinkankuljetussäkkiä". Toiseen pakataan pyörälaukut, toiseen lastenistuin. Se täytyy varmaan topata vaattenyssäköiden keskelle ettei hajoa heittelyissä. Vaatteiden suhteen pyrimme pärjäämään hyvin vähällä. Nyrkkipyykkinä pestään pyöräilyvaatteet päivittäin, vähän siistimpää iltoja varten. Lasten vaatteet menee onneksi pienempään tilaan.

Omat pyörät olemme päättäneet ottaa mukaan. Blue1:lta varasin jo paikatkin kolmea pyörää varten. 45e maksaa suuntaansa yksi pyörä. Ei kovin halpaa... Etenkin, kun meilläkin saisi olla yhteensä 80kg matkatavaraa ja yritämme pärjätä alle 20kg. Mutta kyllähän se pyörien vuokraaminenkin maksaa.

Sepon pyörä on Meridan hybridi.Taitaa olla jo viitisen vuotta vanha, mutta hyvin pelittää. Sen perään tulee Chariotsin pyöräkärry.Meidän oma on viisi vuotta vanha ja kerran aiemminkin reissannut ulkomailla. Nimittäin Maltalla ihan uutena. Silloin kyydissä oli Vilja, nyt sinne pääsee Otso ja osa tavaroista. Vilja on pyörä on keväällä ostettu Specializedin lastenpyörä. Pääosin hän kulkee kuitenkin Katin pyörän perässä hinauksessa.

Otsoa varten tulee mukaan myös lastenistuin, on helpompi välillä vaihtaa paikkaa. Katin pyörä on vielä vähän auki. Tarkoitus oli alunperin ottaa mukaan lähes 20v. vanha, mutta hyvin palvellut Wheeler, mutta löysin pikkusiskoni pyörän iskän luota ja saatan ottaa sen mukaan. Se on Niskihin hybridi. Ikää silläkin jo useita vuosia, mutta hyvä pyörä sekin on.

Ensimmäiset kaksi yötä olemme Amsterdamissa. Sieltä varasin iskän suositusten perusteella Hotelli Fitasta kaikkein suurimman 27m2 huoneen. Yksi lisävuode saadaan huoneeseen, pahoittelivat kun ei ollut toista enää vapaana. Meinasin meilata takaisin, että samassa sängyssähän me melkein aina nukutaan, kaikki neljä.

Pikkuhiljaa alkaa olla joitain reitti/paikka suunnitelmia. Yhdeksi yöksi on hotelli varattu matkan loppupäästä ja  viimeinen yö ollaan jossain lentokenttähotellissa. Sitä en ole vielä selvitellyt. Lento Suomeen lähtee aamupäivällä, joten paras olla heti aamusta lentokentällä kaikkien tavaroiden ja pyörien kanssa.

Kesälomareissua odotellessa

Keksin idean tämän blogin pitämisestä etsiessäni juttuja muista "hulluista" pyöräilevistä perheistä, jotka päättävät viettää osan lomastaa pyöräilemällä. Tarkoitukseni on tehdä tästä päiväkirja vajaan kolmen viikon päästä alkavasta Hollannin reissustamme. Toivon voivani päivittää sitä matkan päällä, jotta sukulaiset ja tuttavat voivat seurata kulkuamme.


Emme ole mitään pyöräilyn ammattilaisia ja perheenäkin voisimme polkea paljon enemmän. Toivottavasti blogi voisi olla myös rohkaisuksi jollekin muulle perheelle. Lasten kanssa on mahdollista pyöräillä, täytyy vain vähän enemmän miettiä minne menee ja millaisella kalustolla.


 Opiskeluaikana Helsingissä pyöräilin suhteellisen paljon. Muutama vuosi taisi mennä ihan ilman bussin kuukausikorttia. Kesätöissäkin 15km päässä kuljin pyörällä vaikka aamuvuoro alkoi klo 6. Tai oikeastaan se oli pakon sanelemaa, ei sinne olisi julkisilla kulkuneuvoilla helposti päässytkään. Yhden viikon mittaisen Ahvenanmaan pyöräretken tein ystäväni kanssa noihin aikoihin. Meillä oli kaikki retkivarusteet mukana: nukuimme teltassa ja teimme ruuan Trangialla. Koko reissu oli mahtava elämys, sitä olen monesti muistellut.

Valmistuttuani ostin auton.... ja muutin kauas pois Helsingistä. Silloin pyöräilykin jäi paljon vähemmälle. Niin innostunut en koskaan oikein ole ollut, että lähtisin ihan huvin vuoksi pyöräilemään. Etenkin, kun paikat jossa asuin,olivat pieniä syrjäseutujen kuntia. Siellä olisi lähinnä voinut ajaa yhtä tietä edes taas...

Seurusteluvaiheessa ajoimme jonkin verran ihan kuntoilumielessä. Siinä olimme huomattavasti tasaveroisempia kuin esim. juoksussa. Asuimme aivan työpaikan nurkalla, mutta moneen muuhun paikkaan kuljimme pyörällä. Pyörä oli kätevä kulkuväline silloisessa asuinpaikassamme, joka oli keskisuuri kaupunki.

Ensimmäisen lapsen synnyttyä täytyi kuvioita miettiä vähän uudelleen. Pyörän lastenistuin tuli toki ostettua, mutta 2006 ostimme pyöräkärryn. Päätimme kerralla panostaa laatuun ja tilaan, joten malliksi valikoitui Chariotsin Cougar 2. Kesäkussa 2006 teimme kahden viikon lomamatkan Maltalle, jonne kärry otettiin mukaan. Ensimmäisen viikon olimme pääsaarella, jossa emme pyörillä ajaneet, mutta toisen viikon olimme pienellä Gozon saarella ja siellä vuokrasimme pyörät. Ei ollut siellä taidettu kovin paljon pyöräileviä perheitä nähdä, sen verran paljon huomiota herätimme :) Eihän siellä pikkusaarella paljon kilometrejä kertynyt, mutta joka päivä ajettiin eri puolelle saarta. Vilja oli silloin himpun alle 2v. ja viihtyi kärryssään hyvin.

Toinen pidempi reissu tehtiin toissa kesänä Tampereelle. Lapset kärryssä, tavarat siellä ja lastenistuimessa lähdimme kahden yön reissulle Särkänniemeen ja kylpylään. Menomatka meni vesisateessa ja takaisin tulimme auringonpaisteessa. Näistä parista reissusta kirjoitan varmaan joskus enemmän.


Välillä kärryn käyttö on ollut liian vähäistä, mutta viime aikoina olemme taas enemmän innostuneet. Tällä hetkellä meiltä on matkaa päiväkotiin n. 8km ja olemme pyrkineet ajamaan pyörillä mahdollisimman usein. Välillä jää yhteen kertaan, parhaimmillaan lasten kanssa on pyöräilty kolmena päivänä.

Tällä hetkellä lapsia on siis kaksi. Esikoinen, Vilja, täytti kesäkuussa 7v. ja kuopus, Otso,  täyttää syyskuussa 4v. Kärryssä alkaa pikkuhiljaa olemaan ahdasta, joten keväällä pitkän harkinnan jälkeen tilasin netistä Follow me tandem-trailerin. Se on kätevä vekotin. Siinä lapsen oma pyörä kiinnitetään aikuisen pyörän perään hinaukseen. Traileri on todella tukeva, pyörä kulkee siellä vaikka yksinäänkin. Vilja tykkää, koska siellä voi tehdä kaikkea mitä muuten ei voisi tehdä, kuten ajaa silmät kiinni ilman käsiä!!!


Kevättalvella taisi syntyä ajatus lähteä kesälomalla pyöräilemään. Koska Vilja jo hyvinkin voisi osan matkaa polkea itse, piti paikkaa miettiä niistä lähtökohdista. Pitäisi olla siis suhteellisen tasaista, rauhallista ja pyörätiet. Moselin laakso oli ensimmäinen vaihtoehto, mutta koska lomalle on juuri elokuussa, vaihdoimme kohteen Hollantiin. Tiedä sitten onko Hollannissa yhtään sen rauhallisempaa, mutta on siellä ainakin enemmän pyöräteitä.

Lentoliput on ostettu. Lähtö on 29.7 ja takaisin tulemme 8.8. Kaksi ensimmäistä yötä olemme Amsterdamissa, mutta siitä eteenpäin ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia. Alunperin suunnittelimme vuokraavamme pyörät sieltä, mutta nyt olemme kallistuneet omien pyörien mukaanottamiseen. Meillä on kuitenkin lasten kuljetukseen hyvin soveltuva ja testattu paketti omasta takaa. Kartan ja pyöräilyreittikirjan tilasin jo keväällä hollantilaisesta nettikirjakaupasta. Pikkuhiljaa valmistellaan...