7. päivä Maarianhamina- Turku

 Maarianhaminassa aamu valkeni kirkkaana. Olimme majoittuneet Solhemissä. Huoneen hintaan kuului runsas aamupala. Viimeisen kerran tavarat kasaan ja vielä hetken ehdimme tutustua Maarianhaminaan, ennen laivan lähtöä.

Pommern oli etenkin Viljan mielestä erittäin mielenkiintoinen. Olisi viettänyt siellä vaikka kuinka kauan aikaa tutustuen laivaan ja näyttelyihin. Otso kyllästyi varsin pian... 

 Laivassa oli monta paikkaa, johon kiivetä ja kurkata. On se vaan iso... Ei ole kyllä ollut merimiehillä ruusuiset olot. Miehistöön kuului 20-30 miestä, joka tuntuu isossa purjelaivassa varsin pieneltä määrältä.

Lastiruuma oli valtava, siinä on mennyt monta päivää, kun laivaa on lastattu käsipelissä.

 Merimuseossa pääsi tutustumaan merenkulkuun lähemmin. Otso ruoria vääntämässä.

Vilja ihastui näihin laivan keulahahmoihin ja taisi kuvata niistä jokaisen. Toinen toistaan kauniimpia. Olipa joukossa yksi mieskin.

 

 Pommern vielä kuvattuna Silja Linen satamasta käsin. 

 Emme hirveästi ole isoilla laivoilla risteilleet, joten lapset kyselivät kovasti kuinka iso se laiva on, mihin menemme. Kun laiva lopulta saapui, oli Otso etenkin vaikuttunut. Meidän ohjattiin pyörien kanssa aivan laivan perään, josta sitten puikkelehdimme autojen lomasta hisseille. Lapsia vähän pelotti tässä vaiheessa.

 Satamassa vielä odottamassa laivaa. Vilja sai merimuseosta aurinkokellon, jota tietty piti heti kokeilla.

 Laivan lähtiessä kiipesimme ylimmälle kannelle ihastelemaan Maarianhaminan kaupunkia ennen buffetin alkua. 

 Isä ja lapset...

 Maarianhaminan satamaa. Aikamoinen ruuhka oli klo 13-14 välillä, kun viisi-kuusi laivaa poikkesi satamassa peräkanaa.

Mustakattoinen uuden näköinen rakennus keskellä kuvaa on Solhemin saunarakennus. Valitettavasti saunominen siellä jäi tällä kertaa väliin.

Laivalla kävimme ensin buffetissa, joka oli aivan täpötäynnä. Meillä oli kuitenkin kiva pöytä merinäkymällä laivan etuosassa. Lapset nirsoilivat tapansa mukaan, söivät lähinnä kanavartaita ja pari perunaa. Jälkiruuaksi jätskiä. Aikuisille oli toki paljon kaikenlaista, mutta vähän pettymys tarjonta oli. Lapsuudesta muistaa, kuinka ihmeissään kaiken ruokapaljouden keskellä oli (vaikka lähes yhtärajoittunut oli mieltymykset silloin). Nykyisin  mahtavia ruokapöytiä tarjolla monessakin paikassa, joten ei kai sitä millään saa yhtä säväyttäväksi kokemukseksi.

Laivamatkat eivät kyllä ole ainakaan meitä vanhempia varten -etenkään sesonkina. Lapsiperheitä oli sadoittain, leikkipaikat pullistelivat kiljuvia lapsia ja joka paikassa oli ruuhkaa. Onneksi matka kesti vain 5 tuntia...

 

Maarianhaminasta lähdettäessä lapset olivat sanoneet haluavansa mummin ja ukin kyydissä viimeiset kilometrit. Turussa he päättivätkin jatkaa loppuun asti pyörällä. Mummin ja ukin autossa matkasikin sitten meidän tavarat. Ja hyvä niin, päästiinhän ajamaan jokivartta pitkin kauniissa ilta-auringossa.

 

 Turun linnan puistossa.

 Suomen Joutsen näytti aika pieneltä Pommerniin verrattuna. Mutta päivänkakkara oli jättimäinen!

 Viimeinen lauttamatkan vielä Turussa. Täytyihän sitä Förin kautta mennä!

 Pikkuinen varpusvauva Caribian kylpylän lähettyvillä, toivottavasti se löysi siivet alleen ennenkuin joku peto kävi sen noukkimassa parempiin suihin.

Poshankan pyllypuoli...

Tästä oli enää kivenheitto mummilaan. Niin tuli reissu tehdyksi. Ehkä kirjoitan vielä loppuyhteenvedon jonain päivänä. Tämä taitaa tällä erää jäädä viimeiseksi koko perheen pyöräretkeksi. Ensi vuonna Otso ei mahdu enää istuimeen ja Vilja kieltäytyy ehdottomasti polkemasta itse.